KOHTAAMISIA JA LOMAOIVALLUKSIA

KOHTAAMISIA JA LOMAOIVALLUKSIA

Mikä ihmeen paikka on Gamvik?

Pohjois-Norjan köyhä kalastajakylä kertoo netti.

Kesäloma tarjosi Gamvikissa kohtaamisia, jotka olin vähällä menettää liiallisen asiakeskeisyyteni vuoksi. Huomasin, miten tehokas tapa tehdä asioita oli niin juurtunut toimintatapaani, että lomallakin se ikäänkuin puski automaattisesti päälle ennen kuin gamvikin kyläläiset saivat pysäytettyä minut! Pienen pienet asiat saivat minut onneksi heräämään, kuten esimerkiksi vuokrasaunan avainten palautus kyläkauppaan. Kauppias puolisonsa kanssa jäikin jutuille. Aidonkiinnostuneesti he kyselivät ja juttelivat saunakokemuksesta, jäämeressä uimisesta, kesästä, säästä jne. Rupatteluhetken päätteeksi he toivottivat minut tervetulleeksi kaupan yhteydessä olevaan kylän olohuoneeseen, josta avautui valtaisa ikkuna merelle. Hämmentyneenä seisoin ihmettelemässä, mihin olin tullut. Olohuone nimittäin tarjosi myös mahdollisuuden eri aktiviteetteihin. Sieltä löytyi erilaisia soittimia, lautapelejä, lankoja, piirustusvälineitä, kirjoja, lehtiä sekä maksutta kahvia ja teetä vierailijalle. Se ei siis ollutkaan sellainen kulmabaari, johon olemme tottuneet kotimaassa.

Vuokrasauna-asiassa oli vielä toinenkin juttu. Paikallinen perhe tarjosi edellisenä iltana oman saunavuoronsa meille, jotta saisimme nauttia saunaillasta niin kauan kun haluamme. Itse saunan omistaja tuli kiireisen työpäivänsä jälkeen vielä varmistamaan olihan kaikki hyvin saunassa ja meillä.

Museossa vieraillessamme huomasimme istuvamme sohvalla kahvia ja pullaa nauttimassa ja rupattelemassa museovirkailijan kanssa elämän menosta kylällä ennen ja nyt – ei kiirettä mihinkään.  Yllätys, yllätys kaikki tämä kuului museovierailun hintaan.

Viereisessä kylässä Mehamnissa vieraillessamme huomasimme, että koko kaupan ulkoseinä oli täynnä nostalgisia kuvia naisista eri arjen tilanteissa ja askareissa aikojen saatossa. Teksti kuvien vieressä kertoi naisista ja siitä, mitä kylä olisikaan ilman naisia – ylistys naisille ja heidän olemassaolonsa tärkeydelle kalastajakylän elinvoimaisuuden kannalta. Itsekin pääsin tuo kuvakavalkaadin myötä kokemaan myötäylpeyttä ja ilonläikähdyksen siitä, että naisten merkitys on tuotu näkyväksi sekä kuvin että sanoin miehisessä kalastajakylässä ja ihan kylän keskelle, paraatipaikalle.

Palatessamme Gamvikista huomasimme olevamme ikään kuin ravittuja - vilpittömät, satunnaiset, kepeät hetket ja kohtaamiset olivat tehneet tehtävänsä. Asioiden yksipuolisen tehokas suorittaminen tekikin tilaa toinen toistemme näkemiselle, inhimillisyydelle, hyväntahtoisuudelle. Usein ohitamme arvokkaat kohtaamiset tehokkuutta palvoen ja to do -listan lyhenemistä palvoen sekä miettien mennyttä ja tulevaa pysähtymättä, aistimatta sitä, mitä on käsillä kyseisessä hetkessä ja sitä, mikä tekee hetkestä ”täyden”. Luulen että Gamvikiläiset ovat ymmärtäneet ihan jo olosuhteidenkin pakosta ja ehkä juuri siitä syystä sen, miten tärkeitä olemme toinen toisillemme. Pieni kalastajakylä päättyvän tien päässä, jonka elämänmenoa säätelee jäämeren sääolosuhteiden armottomuus, on varmasti kerta toisensa jälkeen saanut vahvan kokemuksen siitä, miten elintärkeitä kyläläiset ovat toinen toisilleen. Oiva oppi heiltä lomalaisillekin, ilman toisiamme emme olisi edes olemassa. KIITOS Gamvik!