Omaa elämää luovasti luotsaten ja luoden

Miten ainutlaatuisen seikkailun elämämme eri vaiheineen meille tarjoaa? Näemmekö seikkailumme myötä avautuvat vaihtelevat maastot, säiden vaihtelut, maisemien tarjoamat pienimmätkin yksityiskohdat ja kiinnostavat kohtaamiset matkamme varrella sekä ne lukemattomat valinnan paikat? Vai kiirehdimmekö elämän moottoritiellä suurimmalla sallitulla nopeudella kohti määränpäätä ja tavoitteita hidastamatta ja sivuille vilkuilematta?

Miten monia eri reittejä samaan tavoitteeseen voikaan päästä. Se, mikä jonkun mielestä on ehdottoman oikealta tuntuva reitti, voi jonkun toisen mielestä olla se hänelle sopimattomin. Miten valita juuri se itselle ja tilanteeseen sopiva reitti, joka ei aina ole se helpoin, lyhyin ja nopein? Usein uskallus seikkailla pienillä, kuoppaisillakin maanteillä, jopa poiketa polulle, ehkäpä poluttomillekin taipaleille voikin olla se, joka yllättää ihmeillään. Itselleni jäi polulta poikkeamisesta kannatteleva muisto, kun jostain tuntemattomasta syystä Norjan road tripillä näin kiehtovan paikan, jonne jostain käsittämättömästä syystä välttämättä halusin pysähtyä. Matkakaveri ei ollut innostunut asiasta, olimmehan hyvässä vauhdissa lähestymässä päämääräämme, mutta pysähtyi kuitenkin. Kävelin metsässä ristiin rastiin ihastellen luontoa ja yhtäkkiä eteeni avautui kuin tyhjästä valtaisa vesiputous, jota en lainkaan osannut odottaa. Seisoin yhtäkkiä aivan sen äärellä sanattomana, liikuttuneena sen äärettömästä kauneudesta, vapaana virtaavasta voimasta. Se antoi yllättävyydellään, ylevyydellään kokemuksen, jolle ei ollut sanoja. Ihmeiden ilmestyminen ja niiden havaitseminen usein edellyttääkin pysähtymistä juuri silloin, kun tuntuu ettei sille olisi aikaa, tilaa, eikä mahdollisuutta.

Valinnan paikka on usein se hetki, johon kannattaa panostaa ja pysähtyä, mutta ei toki liian kauaksi aikaa. Joskus on vain valittava reitti ja elettävä sen kanssa, jotta elämä ei jää elämättä ja sen tarjoamat opit ja elämykset kokematta. Monesti myös ne seikkailut, joissa ei voinut pysähtyä tai joissa ei vain ollut tilaa vaihtoehdoille voivat osoittautua melkoisiksi extreme -seikkailuiksi, joita emme olisi koskaan itse valinneet. 

Elämän pyörteiden heiluttaessa ja joskus jopa horjuttaessa, on hyvä tehdä välitsekkaus ja tarkistaa suunta. Elämää luovasti luotsatessa voimme ainakin pyrkiä vaikuttamaan siihen, millaista karttaa tutkimme ja miten sitä hyödynnämme, miten asioihin suhtaudumme, uskomuksiimme vaikutamme, mistä näkökulmista itseämme ja asioita tarkastelemme. Ne voivat saada suunnan tarkentumaan, joskus jopa suurenkin valtamerilaivan kääntymään uudelle reitille. Valinnat suuntaavat elämäämme ja luotsin on hyvä olla tarkkana, tarkistaa aika ajoin mihin ollaan menossa, millä vauhdilla ja energialla edetään, mitä kaikkea matkasta voidaan ammentaa.

Tarvitsemme rohkeutta luottaa ja kykyä hyväksyä se, mitä on sekä havaita valinnanpaikat ja luotsata tarpeen tullen luovastikin matkaa. Niistä seikkailijan on hyvä ponnistaa, mikä ikinä reitti sitten onkaan kohti ainutkertaista omannäköistä elämänmakuista elämää.